05 SHOWNOTES

[jurifranska]

Intro:
Rakkaat kuulijat, kiitos.

00.20 –
Jari kertoo palautetsunamista, joka tuli viime viikkoisen addiktio -jakson jälkeen ¬– se oli hänen 25-vuotisen uran hämmästyttävin. ”Ruusuja ja ruoskaa on tullut aina, mutta nyt tuli jotain, joka on todellista.” Palautteet olivat intiimejä ja haavoittuvaisia.
Jari kertoo yrittävänsä vetää kasaan ensimmäisen kuukauden annin, ”jonka jälkeen keskustelemme vuorovaikutuksesta, siitä minkä kautta ihmisen ajattelu voi nousta uudelle tasolle ja mikä onkaan eheytymisen ehto.”

01.45 –
Jari kertoo addiktiojaksosta ja mitä se kuulijoissa laukaisi. Jari sai muun muassa keskiviikkoiltana 4 eri puhelua. Lisäksi tuli kymmeniä ja kymmeniä kirjeitä, tarinoita itsemurhista ja havahtumisesta.
Jari kertoo olevansa Sören Kierkegaardin ihailija. ”Olisin tuhoutunut ellen olisi tuhoutunut, mutta koska halusin loistaa, oli kestettävä palaminen.” Tämä liittyy jotenkin alkoholismi-teemaan.
Jari kertoo saamastaan kutsusta tulla Putous-ohjelmaan vieraaksi tanssimaan Karimin kanssa ja mitä kaikkea siitä seurasi.

05.10 –
Kierkegaardin ajatus liittyy mahdollisuuteen, joka kytkeytyy parannuksen tekemiseen. Parannus – kreikkalaiset kutsuivat sitä metanoijaksi. Niin että syntyy järki tai ymmärrys, joka on yli sen aikaisemman tilan. Meta on yli ja noos on ajatella, tai järki, tai henki. Siinä parannuksessa on aina kolme vaihetta:
1) ensin ihminen on sokea itselleen, hän on niin sanotussa harmatian tilassa. Hän ei ymmärrä mikä on se kohtalokas luonnevika tai käyttäytymismalli, joka lopulta upottaa koko jutun.
2) peripeteia, ratkaiseva käänne, tilanne jossa kohtalo saa sinut kiinni ja paljastaa sinut itselleen. Jonka jälkeen ihmisen on mahdollista koota luitaan ja alkaa toipua ja kasvattaa sitä totuudellista ymmärtämistä tässä kolmannessa vaiheessa
3) anagnorisis.

07.00 –
”Multa jäi viime viikolla sanomatta yksi tärkeä lause ja se kuuluu näin: Ensin lopetetaan ryyppääminen, sen jälkeen vasta aletaan hitaasti raitistua.”
Vielä kaksi asiaa tästä addiktioteemasta:
1. ällistyttävän moni ihminen on siinä käsityksessä, että alkoholismi ei olisi sairaus, vaan että se olisi ihmisen mielen heikkouden tai selkärangattomuuden tai jonkinlaisen ilkikurisuuden muoto. Ihmiset, se on sairaus.
2. toinen pohdinnan aihe liittyi siihen, että onhan niitä muitakin addiktiota kuin alkoholismi. Kaikki sellainen mielihyvä, joka alkaa muodostua pääasiaksi, niin siitä tulee addiktio. Se on salainen vanginvartija.
”On hienoa saada tehdä sellaista ohjelmaa, jonka joku kuulija väittää pelastaneen oman elämänsä. Moni teki päätöksen, että tänään mä en juo.”

10.04 –
Toissa viikolla puhuttiin työstä. Jari käy läpi palautteita siihen jaksoon liittyen. Muun muassa sen, että paluuta Impivaaraan ei ole. Jari vastaa Leevi Korpelan esittämään ajatukseen: ”Onko niin, että tämä maailman kehitys tekee ihmisen tarpeettomaksi?”
Siltähän se välillä näennäisesti näyttää. Kuitenkin täällä länsimaissa ja erityisesti pohjolassa on kuusi sellaista työnteon muotoa, jotka eivät katoa. On totta, että kolme A:ta tulee riistämään meiltä sen vanhan työn: Aasia, automaatio ja abundance.
Aasia – on selvä että he vievät jatkossa varsinkin teollisen työn täältä pois. Meidän pitää keksiä nopeammin kuin he ehtivät kopioida. Terveisiä Pohjanmaalle!
Automaatio – tämä tulee ilman muuta viemään sellaiset käsityöammatit, joista ennen olimme ylpeitä. Automaatio tulee itse asiassa viemään kaikki työt.
Abundance – kaikkea on pirusti liikaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mikä tahansa mikä ennen oli hyvää, ei enää kelpaa.
Vaikka nämä 3 A:ta veisivät meiltä työt, on kuitenkin 6 työn muotoa, jotka eivät täältä katoa.
Daniel Pinkin lista:
- muotoilu, se on sitä miten asiat toimivat
- orkestrointi, se on sitä että järjestetään eri töitä yhdeksi kokonaisuudeksi
- tarina, siis tarinankerronta tulee jäämään, mikäli me niin valitsemme (tämä on yksi syy miksi kulttuuria tulee tukea)
- viihde, se on ihmisen tarve, ihminen on aina hauskuuttanut itseään, se on eloonjäämisen ehto
- tarkoitus, ihminen hakee loppuun asti syvempiä merkityksiä elämäänsä
- jos kaikki muu pettää, niin empatia-ammatit eivät katoa

18.10 –
Kehotus rakkaille paperimiehille: sinne vaan lähihoitajakouluun

19.00 –
Kolme viikkoa sitten puhuttiin armosta. Jari ottaa kantaa palautteisiin ja tekee eron uskon ja uskonnon välille. Usko on Jarin mielestä ehkä elämän hienoin asia. Sitä tarvitaan, on se mitä tahansa. Uskonto taas on ikään kuin rollaattori sellaisille, jotka tarvitsevat tukea omassa uskossaan.
Aihe oli kuitenkin armo, eikä usko. Se joka aloittaa alusta, se pääsee pisimmälle. Se joka aloittaa alusta, se uskaltaa epäonnistua. Se joka saa aloittaa alusta, se uskaltaa elää riskin alla luottavaisesti kohti tuntematonta ja tulevaisuutta. Hän pääsee pisimmälle.
Yksi vanha parantaja sanoi kerran, että ”se jonka elämässä ei ole kärsimystä, sen on jumala hyljännyt.”
Muun muassa Viktor Frankl sanoi hienosti että ”neuroosi on vain halpa korvike oikeutetulle kärsimykselle.”
Armon ajatus on se, että meille käy sittenkin paremmin kuin mitä me teoillamme ansaitsemme. Ja meille ollaan anteliaampia kuin mitä me vastaavasti teoillamme ansaitsemme. Eli sitä anteeksiantoa ja anteliaisuutta on enemmän kuin mihin itse pystyy.

22.40 –
Ihme on elämää kohti tuntematonta, niin että luottaa: huomisessa on lupaus. Siinä tuntemattomassa tulevaisuudessa on jotain hyvää.
Jari kertoo tehneensä ensimmäisessä lähetyksessä itselleen tyypillisen virheen. Idealisti oli väärä sanavalinta. Kyllä sittenkin on sillä tavalla, että ihminen joka jaksaa uskoa hyvään ja taistelee sen puolesta, saa kuitenkin myös hyvää aikaiseksi.

24.10 –
Jari tarjoaa uutta sanaa (idealistin ja pragmatistin tilalle) kuvaamaan hieman tarkemmin, että mihin hän uskoo: melioristi. Melior on latinaa ja tarkoittaa parempi. Melioristi uskoo että aina on parempi vaihtoehto ulottuvilla. Aina voi valita paremmin. Tietenkin se edellyttää sitä, että sulla on idea paremmasta.

25.23 –
Ihmeestä vielä… ihme tapahtuu kohti tuntematonta, eikä se Jarin mielestä toteudu sieltä täydellisyyden vaatimisesta käsin. Ehkä olisi pitänyt puhua siitä, että miten käyttäytyy ihminen, joka lankeaa oman yliminänsä houkutukseen.
Jari kertoo käyneensä paljon keskustelua vapaasta tahdosta. Jarin mielestä monia asioita voi saada käyntiin vapaan tahdon avulla, mutta vapaa tahto ei tuota niitä hedelmiä, mitä sä elämässäsi kaipaat. Tästä Jari antaa muutaman esimerkkiä.

27.40 –
On aika siirtyä vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus on siis sitä, että opetellaan ajattelemaan yhdessä, joka paitsi eheyttää ihmissuhteita, nostaa myös ymmärryksen seuraavalle tasolle.
Jari kertoo tehneensä virheen lukiessaan kaikki kommentit, mitä sinne shoutboxiin tai verkkoon muuallekin oli laitettu.
Palautteissa oli paljon ”karsinogeenistä Ad hominem -tavaraa”. Ad hominem tarkoittaa ihmistä vastaan, eli ajatus on se, että jonkun ihmisen viesti on tuomittava, koska se ihminen itse on tuomittava. Jari kertoo nyt ymmärtävänsä, miksi ihmiset yleensä suojautuvat siltä, että heikot ihmiset pääsevät kostamaan.
Mark Twain: ”Se joka väittää haluavansa kuulla sen, mitä yksikään ihminen ei kestä kuulla, on valehtelija.”

31.45 –
Kiusaamisen määritelmä on se, että häpäisee toisen ihmisen sosiaalista asemaa.

32.29 –
Jari haluaa ottaa hieman toisenlaisen kannan tähän kitinään ja kertoo Suomen kansan saamasta lahjasta nimeltä Eino Leino. Hymyilevä Apollo luettuna kestää noin 13 minuuttia.
Mitä tulee kritiikin vastaanottamiseen ja vuoropuheluun, niin Hymyilevässä Apollossa on pätkä: ”kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi ja aavehet haihtuu. Kun murheet sun sielusi mustaks saa, niin lemmi ja iloks ne vaihtuu. Ja jos sua häpäisee vihamies, niin lemmellä katko sen kaunan ies ja katso, hän kasvonsa kääntää pois kuin itsekin hävennyt ois. Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen vaik ei aina esille loista. Kas hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä. Mis ihmiset tuntevat tuntehin, siel lähel on jumalakin.”

35.20 –
Kommukaation tarkoitus ei ole siirtää tietoa vaan synnyttää yhteys. Vertaa ”communication” tai ”to commute” tai ”communion”, näillä kaikilla on yhteistä sana yhteys ja ykseys.
Tavoite ei siis ole siirtää tietoa tai voittaa väittelyä vaan joillakin kommunikaation tavoilla synnyttää yhteys, joka suo molemmille tilaisuuden oppia, mennä yhdessä eteenpäin, eheytyä.
Kaikki sanat mitä sä käytät, ovat joko seiniä tai siltoja. Sä joko estät sen yhteyden syntymistä tai sä rakennat erimielisyyden läpi sillan jonka kautta ihmiset voi kulkea.
Martin Buber, joka sanoi että ”Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus, vaan elämän kruunu on uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi.”.
Tämä Martin pohti paljon vuorovaikutusta ja sanoi että elämässä on kaksi keskeistä suhdetta. On minä-sinä -suhde ja sitten on minä-se -suhde.
Minä-sinä -suhde on kohtaamisen suhde. Minä olen olemassa sinun kauttasi. Minä olen olemassa, koska minä näen sinut. Ja sinä olet olemassa minulle ja sinä kautta minä saan olla täysin minä. Minä-sinä tuo terveyttä, ymmärrystä ja toimintakykyä ihmisen elämään. Sen sijaan minä-se on ajatus erillisyydestä. Se on siis sitä, että minä olen ikään kuin olemassa, mutta se on ikään kuin vuoropuhelun kohde eikä sen lähde.
Silloin kun minä-se -suhde on voimassa, niin siitähän seuraa että sä näet ihmiset esineinä. Ne ovat välineitä sun itseilmaisulle. Mitä siitä seuraa? Vieraantuneisuus, erillisyys, terveyden menetys, ykseyden kadotus… miten niin? No esimerkiksi Äiti-Teresa sanoi, että tämän ajan lepra on vieraantuneisuus.
Martin Buber ajatteli että suhde syntyy ja elää kielessä. Ja yksi syy miksi moni ihminen voi niin huonosti, on se, että se suhde ei sen kielen kautta pääse täsmentymään, syventymään ja elävöitymään. Kieli ei ole ihmisessä, vaan ihminen elää kielessä.

40.16 –
Vielä jatkoa Martin Buberista: tämä minä-sinä -suhde on tietenkin minä-se -suhdetta tärkeämpi mutta se on minuuttakin perustavampi. Ihminen tarvitsee sinää tullakseen minäksi. Jos et elä itsellesi, niin kenen elämätöntä elämää elät? Jos et elä toisille, niin millainen hirviö oikein olet? Jos et elä nyt, niin koska ajattelit aloittaa, sillä minä tarvitsen sinua tullakseni täysin minuksi.

41.00 –
Jari kehottaa pidättäytymään universaalisanojen käytöstä. Näitä ovat muun muassa aina, kaikki, ikinä, koskaan, jokainen, missään, milloinkaan… eli siis sellaisia sanoja, joilla pakotetaan toinen ihminen olemaan jotakin mieltä. Lisäksi mutta on sana joka kaiken edellisen pois. Se sana mutta kannattaisi korvata sanalla ja. Sitten jos haluaa löytää mustan vyön kommunikaatiossa, niin voisi koittaa opetella ajattelemaan ilman jos -sanaa. Se on kaupankäyntilauseke.

43.00 –
Tyhmin mahdollinen tapa kommunikoida, on keskeyttää vihainen ihminen. Älä keskeytä vihaista ihmistä, anna myrskyn puhaltaa. Jari antaa vinkit siitä, miten kannattaa yrittää olla hiljaa ja ymmärtää vihaisen ihmisen puhetta.
Älä myöskään harjoita telepatiaa. Älä päätä mitä mieltä toinen ihminen on.

46.20 –
Mitä haavoittuvaisempi olet, sitä todennäköisemmin löydät ykseyden toisen ihmisen, myös itsesi kanssa. On vaikea vaikuttaa, jos ei itse ole ensin vaikuttunut.
Otsikon vaihtaminen on ikävää.

47.17 –
Yksi vuorovaikutuksen keskeisiä työkaluja on kuuntelu.
Dialogissa dia tarkoittaa kautta, irti, erillään.
Hyvä dialogi on ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse.
Kuuntelu on melko tärkeää mutta väärin ymmärrettyä.

48.58 –
Jari opettaa kuuntelun 4 eri tasoa
1) joku kuuntelee keskeyttääkseen
2) joku kuuntelee vastatakseen
3) joku kuuntelee ymmärtääkseen
4) joku kuuntelee kuuroutuaksesi

51.38 –
Jari toteaa opettavansa asioita, joissa itse on täysin kelvoton.
Aina kun törmäät johonkin ihmiseen joka puhuu jostain intohimoisesti, niin tiedä että hän puhuu itsestään, omista tarpeistaan ja siitä, mikä ei saa tyydytystä.

52.44 –
Tänä aikana kun maailmaan ohjaa yhä enemmän puhe, dialogi ja tarinankerronta on jatkuvasti tärkeämpää.
Jari lähettää terveisiä yritysjohtajille: te teeskentelette tasaveroisuutta ja dialogia. Yritysjohtajilla on kaksi haastetta: 1) he käyttävät sanoja joita he eivät ymmärrä, esimerkiksi strategia, brändi ja prosessi.
2) kun he puhuvat esimerkiksi ”voimauttamisesta”, joka on fasistinen termi. Se on harhainen termi. Ei se johto niitä alaisia voimauta, vaan se henkilöstö voimauttaa johtoa. Tämä on ihan sama myös politiikassa.
Organisaatioissa kulttuuri toteuttaa strategian ja innovaatiot. Silloin kun sä voimautat, niin sä itse asiassa jatkat sitä hierarkista valhetta, joka pysyminen estää Suomea kukoistamasta. Kysymys on pikemminkin siitä, että antaa sen oman porukan lisätä johdon valtaa, jotta johto voisi sitä valtaa käyttää viisaasti.
Ensi viikolla Jari haluaa puhua johtamisesta.

Outro:
Fransiscus Assisialaisen johtamisjärjestelmä 1200-luvulta: ”Oi jospa aloittaisimme siitä, mikä on tarpeen ja jatkaisimme sillä, mikä on mahdollista, saisimme aikanaan havaita tehneemme sen, mikä on maailman vankien mielestä oli alun perinkin mahdotonta.”
Onneks päästään uutisiin.