Ihana hetki. Terveisiä täältä pelon ja rakkauden välisestä kuilusta.
00.45 -
Jari kertoo miksi ohjelman muoto on tällainen.
02.15 –
Jari kertoo tohtori Pekka Puustisen suhtautumisesta monologiin ja oppimiseen liittyvästä oivalluksesta.
04.50 –
"Elämän laatu on suorassa suhteessa siihen, miten suuressa epävarmuudessa vielä kokee iloa ja vapautta valita luovasti."
05.13 –
Tässä jaksossa Jari siis puhuu armosta arkielämän merkityksessä, ei pelastusopillisessa merkityksessä. Ohjelma jakautuu kahtia. armon "grace"-osaan ja "mercy"-osaan.
05.50 –
Jari kertoo armon kaipuusta, oksitosiini-hormonin vaikutuksesta ihmiseen ja ihmisen pyrkimyksestä ansaita rakkautta.
11.30 –
Olemme ajautuneet maailmaan, jossa ei ole enää tätä ehdotonta rakkautta. Elämästä on tullut kamppailua vallan ja sen käyttöön liittyvän häpeän kanssa.
Armo on ajatus siitä, että tässä maailmassa sinulle ollaan anteliaita, vaikka et omalla toiminnallasi sitä pystyisi ansaitsemaan. Me saamme enemmän kuin mitä me ansaitsemme.
12.40 –
Armo on myös anteeksiantoa. Eli et saa kaikkea sitä mitä ansaitset, silloin kun olet ollut riittämätön.
13.35 –
Jari kertoo tarinaa kirjasta Kurjat ja suosittelee lukemaan kirjan.
18.20 –
Jari kertoo tarinan aikojen alusta kun savannilla kohtasivat metsästäjä-Antista ja kalastaja-Kaitsusta.
Hypoteesi: Ihmisessä tapahtui aikanaan mutaatio, joka lisäsi oksitosiinin määrää myös miehissä. Ja tällä oli vaikutusta siihen, että ihminen onnistui ottamaan irtioton apinoista.
Suhteellisen edun periaate (nykyinen muoto: kansainvälinen työnjako) perustuu luottamukseen.
Ajan saatossa erilaiset uskonnot ja filosofiat alkoivat miettiä hyveitä: Muun muassa 400-luvulla elänyt Hippon piispa Augustinus ja 1500-luvulla augustinolaismunkki Luther.
”Vähä vähältä yhteiskuntamme on kehittynyt sellaiseen suuntaan, että olemme päättäneet suoda hyvää myös niille jotka eivät sitä ansaitse ja suoda anteeksiantoa niille, joiden rikokset ovat sietämättömiä.”
23.45 –
Jari kertoo keskustelustaan Antti Kylliäisen kanssa.
Jari käy läpi kuulijoiden pohdintoja ja ottaa kantaa muun muassa kysymykseen, ansaitseeko myös Anders Behring Breivik armoa.
Meidän on turha haikailla keskiaikaa.
28.00 –
Jari pohtii että armollisuutta on suomalaisissa paljon ja nostaa esimerkkinä Karjalan evakot ja heidän sopeuttamisen yhteiskuntaamme.
Kylliäisen ajattelusta: ”Ihmisen hyvä on kaiken toiminnan mitta ja päämäärä.”
30.40 –
Jari käy läpi miksi Eero Huovinen on hänen mielestään väärässä väittäessään että armo ei kuulu työelämään.
33.00 –
Jari kertoo omista kokemuksistaan esimiehenä 25 vuoden ajalta – pelosta ja rakkaudesta.
”Pelolla johtaminen ei vie kauhean pitkälle ja sen saanto on heikko.”
”Rakkaus toimii, se muuttaa kilpailun kilvoitteluksi. Kilvoittelu on itsensä kanssa kamppailua, eteenpäin pyrkimistä, jalostumista, jonka käyttövoima on kiitollisuus joka tuli siitä, että sinua kohtasi ilmainen ansaitsematon armo. Se menee siis näin: Armo on ilmaista. Maailmassa on ansaitsematonta anteliaisuutta ja anteeksiantoa käytännössä rajattomasti (myös sinulle). Useimmissa ihmisissä se laukaisee tällaisen vastavuoroisuusrefleksin, hienosti sanottuna resiprokaatiorefleksin ja siitä seuraa kiitollisuus, joka usein kanavoituu kilvoitteluun. Kilpailu, se on nollasummapeliä. Se on ajatus siitä, että mun täytyy voittaa muiden kustannuksella. Se ei vie yhtä pitkälle. Luottakaa tässä asiassa minuun. Pelolla saa paljon aikaa, mutta mitättömän vähän verrattuna rakkauteen.”
34.50 –
Kun ihminen parastaan, mihin se perustuu? Jari palaa keskusteluun Antti Kylliäisen kanssa…
Puhutaan hermostollisesta ja hormonaalisesta säätelyjärjestelmästä. Autonomisesta hermostosta, jossa on tämä parasympaattinen eli rauhoittava osa ja sympaattinen eli kiihoittava osa, ja sitten nämä hormonit jota meillä on siis katabolisia eli purkavia, kuten stressihormoni eli kortisoli ja sitten rakentavia anabolisia kuten esimerkiksi kasvuhormoni, testosteroni tai estrogeeni.
Miten tämä kaikki liittyy armoon?
”Antti sanoi hyvin: Jos se ansaitsematon anteliaisuus ja rakkaus ei ilmenisi solutasolla, niin eihän se tosiasiassa olisi ehkä lainkaan olemassa.”
36.10 –
Jari kiittää kuulijoita vaivannäöstä ja nostaa esiin Katri Mannisen sekä kirjan The will power instinct. Kirjassa kerrotaan että tahdonvoimalla muutosta toteuttamaan pyrkivät ihmiset jakautuvat kahtia. Sellaisiin jotka repsahtaessaan ovat armottomia, syyllistäviä, itsevihaansa ruokkivia ja niihin jotka repsahtaessaan armahtavat itsensä. Viimeksi mainitut palaavat nopeammin ja pidempiaikaisesti ruotuun, kuin sellaiset ihmiset, jotka syyllistävät itseään.
”Tähän nerouteen perustuu muun muassa kaikkien aikojen valmennusliikkeeseen AA.”
Taistele tai pakene –tilassa otsalohkon alue heikkenee ja juuri sitä aluetta tarvitaan itsehillinnässä.
39.35 –
Puhutaan anteeksiannosta. Desmond Tutu ja totuuskomissio. (Nelson Mandela käytti 26 vuotta vankilassa anteeksiantoon.) ”Totuuskomission idea oli se, että jos kohtaat tekosi, kuvaat ne synnintunnon kautta – siis katuen – sinulle annetaan anteeksi. Se eheytti kansan.”
Jari pohtii protestanttisten ja katolisten maiden eroja. Tiettyjen mittareiden valossa katolisissa maissa ihmiset voivat paremmin ja Jari väittää että se perustuu anteeksiantoon ripillä.
43.10 –
Jari kertoo tarinan kautta mitä tarkoittaa edellisellä. Tulee tarina miehestä joka menee ripille.
Idea on auktoriteetin edessä pysähtyminen.
46.20 –
Jari toteaa että moni asia toimisi, jos niitä johdettaisi anteeksiannosta käsin.
Hän kertoo leikitelleensä ajatuksella, mitä olisi maailmanhistoriassa tapahtunut, jos 2001 olisi Yhdysvalloissa istunut kristitty presidentti.
48.00 –
Jari kertoo miettineensä myös pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja siihen liittyvää anteliaisuutta ja anteeksiantoa, että se on myöskin itsesuojelua.
Jari nostaa esiin Tommi Uschanovin vastauksen, joka ensi herätti hänessä raivoa. Uschanov sanoi näin: ”Rikkaille taputtaminen ja heidän kiittäminen on vähän sama kuin taputtaisi Hitlerille ja Stalinille siitä, että syntyi sosiaaliturvaan perustuva yhteiskunta.”
Jos niukkuuden annetaan jatkua, niin se johtaa vääjäämättä sen tyyppiseen väkivaltaan ja levottomuuteen, että kukaan ei ole turvassa. Siinä on suuri viisaus. Ja suuret viisaudet ovat usein semmoisia, että ne aluksi loukkaavat sun maailmankuvaa.
Elämä lopulta luhistuu, ellet 1) salli että paremmat ideat loukkaavat sinun nykyistä maailmankuvaasi ja 2) salli että ihmiset sotkevat sun pelin.
Koska elämä koostuu luopumisesta, niin surutyö on tärkein tunnetaito. Elämähän on jatkuvan loukkaamisen ja luopumisen ketju. Me menetämme tärkeitä asioita ja sitä luopumista on pakko käsitellä surutyöllä. Tekemätön surutyö johtaa usein uupumiseen, masennukseen, kroonistuvaan vihaan, mutta surutyö itsessään – anteeksianto, anteeksi saaminen – se raivaa tilaa ilolle elämässä. Ilolla ei oikein ole mahdollisuuksia ilman tätä surutyötä ja anteeksiantoa. Ja sen vuoksi meidän tulisi harjoitella anteeksiantoa ja epäonnistumista kaiken aikaa.
50.50 –
”jälkisarasvuolainen yhteiskunta”
Jari antaa esimerkkejä omista epäonnistumisistaan ja toteaa lopuksi, miten sellainen ajatus,
että ei saisi epäonnistua tai olla riittämätön, on täysin järjetön.
Täydellistymisen fantasia ei vie ketään eteenpäin. Se riittää että olet kyllin hyvin.
55.00 –
Jari kertoo että Virpin valmentaja Jarmo Riski on yksi viisaimmista miehistä joita hän on koskaan tavannut. Jarmon mukaan voittaminen perustuu moraalisen perusluottamuksen tilaan, eli että luotat siihen että tehty työ kantaa.
Armollisen ajattelun ydin = Se että sä et oo tarpeeks, ei oo ongelma. Se et sä yrität olla täydellinen, johtaa mahdottomuuteen. Ja musta tää on hyvin arkinen, elämää kantava ja tästäkin hetkestä meidät auttanut ajatus.
Outro:
”Armollisen ajattelun ydin = Se että sä et oo tarpeeks, ei oo ongelma. Se et sä yrität olla täydellinen, johtaa mahdottomuuteen. Ja musta tää on hyvin arkinen, elämää kantava ja tästäkin hetkestä meidät auttanut ajatus.”