Jarin blogi

[johannakukka]

https://yle.fi/radio/ylepuhe/jari_saras ... sa/8097726


Rakkaus on ajanjakso yksinäisyyden ja kyllästymisen välissä

Harvardin yli 70 vuotta kestänyt tutkimus osoittaa, että antiikin Virgilius oli oikeassa. Rakkaus voittaa kaiken. Rakkauden määrä vaikuttavaa enemmän elinvuosien 50-80 elämän laatuun kuin syntyperä, perimä tai muut tärkeinä pidetyt hyvän elämän rakennuspalikat.

Nykyaikaiset tutkimukset ja historian sukupolvisedimenttien läpi tislautunut viisaus vahvistavat poikkeavista metodeista huolimatta yhdenpitävästi, että onni on rakkautta.

Valitettavasti rakkaus on elämän kestävyyslajeista se rankin. Siinä meillä on vastassa kaksi mahtavaa vastusta, biologia ja todennäköisyydet. Silti ihminen voi voittaa. Se vaatii työtä, luottamusta ja kiitollisuutta.

Vaimostaan vieraantunut mies kertoi, miten aviovuode oli viilentynyt. Alkuaikojen lusikka-asento oli pyörähtänyt kynttilänjalaksi, peilikuvaksi.

Niin, mutta vaimosi antaa firman juhlissa työkaverilleen sellaista seksiä, jota sinä katselet nykyään silmät sumeina netistä. Joskus teilläkin oli sitä samaa. Irstasta ja ihanaa, tuhmaa ja turvallista.

Haluaisin palata vaimoni kanssa lähtöruutuun, sanoi mies. Sellaista ei enää ole, sillä sen nieli menneisyys. On vain uusia alkuja.

Kuinka voisin rakastua vaimooni uudestaan? Tee rakastavia tekoja. Sitä se rakkaus on, tahdonalaisia tekoja toisen tunteiden ja elämän sulostuttamiseksi.

Entä jos vaimo ei vastaa kutsuun? Mitä siitä, rakastavat teot ovat joka tapauksessa hyvää treeniä oman mielenterveyden vahvistamiseksi. Ja voihan olla, että ensin joudut maksamaan omien lainojesi korkoja ja lyhentämään karmavelkaasi. Eikä rakkaudessa muutenkaan ole kyse kaupankäynnistä.

Joko siellä joku heristää sormeaan? Eihän rakkaus ole sama kuin seksi! Ei olekaan. Parisuhteessa vaan monen kohdalla pätee, että suhde seksiin saa muutoin hienon liiton hajalle.

Tehdään se tärkein rajanveto: rakastuminen ja rakkaus eivät ole sama asia. Ensimmäinen on hallusinogeeni ja toinen tunteiden vallan ylittävä päätös.

Rakastuminen on itsekeskeinen, psykoosin kaltainen häiriötila, jossa ihminen heijastaa täyttymyksen kaipuutaan toisen ihmisen lunastettavaksi niin, että muu elämä loittonee. Rakastunut ihminen kärsii harhoista, tärkeysjärjestyksen vääristymistä, uni- ja ruokahaluhäiriöistä sekä seksuaalisesta hillittömyydestä. Rakastuneella on pakkomielteitä ja epävakaa vaihe omassa persoonallisuudessaan. Hänen aivojensa välittäjäaineet käyttäytyvät niin, että on mahdollista olla yhtä aikaa ahdistunut, masentunut sekä yltiöonnellinen ja pysäyttämättömän motivoitunut. Rakastuneen himon kohde ei välttämättä olekaan rakastettu vaan rakastumisen tunne itsessään. Mitä kehittymättömämpi tunne-elämä, sitä useammin ja häiritsevämpänä rakastumiseen liittyvät mielenvikaisuuden vaiheet seuraavat toisiaan.

Rakastuminen on kivaa, raskasta ja vaarallista.

Onneksi aika korjaa vauriot. Jossakin vaiheessa dopamiini-serotoniini –tasapaino alkaa korjaantua, evoluution kiroukset hellittää otettaan ja rakastetun aamuhengitys tai kakka haista normaalilta.

Näin ihmistä siunataan tilaisuudella nöyrtyä voimista suurimman, rakkauden palvelijaksi.

Suuri M. Scott Peck määritteli rakkauden haluksi kasvattaa itseä, jotta saisi ravita omaa ja toisen ihmisen hengellistä kasvua. Tässä yhteydessä hengellisyys tarkoittaa hyvinvoinnin todellista lähteitä: opittuja ajattelu-, tunne- ja toimintamalleja, joissa myötätunto, lujuus, ilo, kärsivällisyys, luottamus ja uteliaisuus ohjaavat ihmistä pois itsekeskeisyyteen tukehtuvasta elämästä. Yhdessä kilvoitellen ja kasvaen tämä voi onnistua.

Rakkaudessa ihmisellä ei ole jotain kohteen kaltaista, kuten toinen ihminen tai parisuhde. Rakkaudessa ihmisillä on toinen toisensa tilassa, jonka rakkaus luo. Rakkaudessa ei pidä yrittää muuttaa toista, eikä pidä yrittää itse muuttua. Näiden sijaan voi ruokkia rakkautta rakentamalla itse suhdetta, sen pelisääntöjä ja yhteisen hyvinvoinnin perustaa.

Rakkaudessa ilo löytyy toisen onnellisuudesta.

Sellaista iloa ei saada halvalla, se ansaitaan työllä. Rakkaus on työtä. Uhrautumista toisen eteen.

Kun toinen on ensimmäinen, harvoin jää itse ilman tai edes tappiolle. Jos on tekemisissä tunnehäiriöisen ihmisen kanssa, mikään tässä väitetty ei päde. Silloin häivy suhteesta hätäpoistumisteiden kautta. Normaali-ihmisten kansa touhutessa rakkauden investoinnit ovat turvassa ja niille maksetaan hyvä korko.

Rakkaus ei ole tunne. Se on päätös. Jos lukijalla on lapsia, hän on saanut itsensä kiinni tilanteesta, jossa rakastavaa käytöstä lasta kohtaan ei takaa tunne, vaan päättäväinen tahto. Ja se, joka ei ole koskaan aistinut itsestään uskotonta puolta kiusaukseen jouduttuaan, on joko kiertänyt karikot kaukaa tai hän on puusielu. Kummin päin tahansa, vain päätös pitää pelin puhtaana. Ei todellakaan tunteiden totteleminen.

Pääsimme paradokseista julmimpaan. Se jolla on, sille annetaan koko ajan lisää. Se jolla ei ole, siltä viedään entisetkin pois. Jolla on mitä? Jolla ei ole mitä? Rakkautta ja kiitollisuutta.

Toisen ihmisen onnellisuuden ensisijaistaminen kohentaa terveyttä. George Villantin arvostetut epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että rakkaus on tärkein yksittäinen tekijä, joka ennustaa vanhojen päiviemme terveyttä ja hyvinvointia. Rakkaus elämään ennustaa hyvää niille vuosille, kun ihminen on jo heikko ja hiipuu hitaasti pois. Synkistä nunnista vain yksi kymmenestä eli 95-vuotiaiksi, siinä missä valoisasti elämään suhtautuneista nunnista joka toinen pääsi kirikierrokselle kohti vuosisataista elämää.

Puhu kärsivälle rakkaudesta. Hän saattaa loukkaantua. Tee kärsivälle rakkauden tekoja. Hän saa lohtua.

Loppuun rehellistä ja huumorintajuisia riemastuttavaa kyynisyyttä rakkauden määritelmästä, lähteenä ilkikurinen Hikipedia.

Rakkaus on ajanjakso yksinäisyyden ja kyllästymisen välillä.

Paha väittää vastaan. Onneksi maailmaan mahtuu monta totuutta samasta asiasta.

Jari Sarasvuo
17.02.2013