Jarin blogi

[johannakukka]

https://yle.fi/radio/ylepuhe/jari_saras ... ne/8097689


Keskustelukulttuurissa on meneillään käänne

Ihmiset hoitavat haavaansa eri tavoin. Minua kiinnostaa opiskella vaikuttamista.

Kuvittelen, että maailmassa olisi vähemmän pettymystä, puutetta ja pahuutta, jos ihmiset oppisivat vaikuttamaan siten, että heidän lahjansa tulisi parempaan käyttöön. Pahoinvoinnin keskeisiä syytekijöitä on ihmisten tunne hallinnan puutteesta. Silloin syntyy kokemus siitä, ettei heillä ole merkitystä. Samalla syntyy illuusio siitä, että asioihin ei voi vaikuttaa omalta kannalta edullisesti.

Muistan tutkimuksen, jonka mukaan melkein puolet työssä käyvistä kuvitteli, etteivät he voi tehdä mitään oman tilansa tai tulevaisuutensa parantamiseksi. Kyllä, se oli 90-luvun aineistosta tislattu väite, mutta eivätkös ne kokemukset ole taas kohta ajankohtaisia?

Elämässä on kyse vuoropuhelusta itsensä, toisten ihmisten, tulevaisuuden ja kulloisenkin haasteen kanssa.

Jos vuorovaikutus- ja keskustelukulttuuri mahdollistavat yhteistyön ja yhdessä oppimisen, haasteet alkavat polvistua työporukoiden edessä. Kun yhteinen ajattelu ja yhteinen tekeminen kehittyvät tarkoituksenmukaiseen suuntaan, aika ja todennäköisyydet ratkaisevat ongelmia vastaantulojärjestyksessä.

Teen taksvärkkinä radio-ohjelmaa Yle Puheella. Yhdyskuntapalveluni keskeisin motivaatio on tutkia ja tukea sellaista keskustelukulttuuria, joka tervehdyttää ihmistä, yksilöstä yhteiskuntaan.

Odotukseni eivät olleet korkealla, kun matka alkoi loppiaisen jälkeisenä tiistaina.

Myönnän kyynistyneeni neljännesvuosisadan julkisen työni myötä. Kokemukseni ja maailmankuvani terveydentila eivät olleet valmistaneet minua ilmiöön, joka paljasti kasvonsa ohjelmanteon ensimmäisen kuukauden aikana. Palaute on ollut intiimiä, kriittistä, viisasta, kypsää, yhteistä maaperää paaluttavaa – poislukien tietty morlokkien ilmavaivat.

Kasvava joukko ihmisiä on kyllästynyt matalamieliseen, kaunaiseen, harhaisia viholliskuvia elättelevään ja kanssaihmistä vahingoittamaan pyrkivään tapaan kohdata toinen julkisesti.

Ihmismielen kollektiivisissa viemäreissä ryömivien morlokkien rinnalle on nousemassa keskustelukulttuurin rauhanliike. Se etsii todellista vuoropuhelua, ilmaisee kunnioitusta myös ollessaan eri mieltä ja on valmis muuttamaan mielensä järkiperusteluiden tukemana.

Kuukauden intensiivisen keskustelukuurin tuloksena rohkaisen mieleni ja esitän laadukkaan vuoropuhelun raamit yhdeksänä maksiimina. Vastoin pelkojani keskustelemalla tuntemattomien ja erimielisten kanssa oma tontti ei kapenekaan, vaan käykin päinvastoin:

1. Ihminen haluaa tulla nähdyksi. Me kaipaamme todistajaa. Me pelkäämme läpikatsomista ja ohitetuksi tulemista. Ecce homo. Pysähdy ja katso ihmistä.

2. Suhde on tärkeämpi kuin mikään, mitä on pöydällä. Suhde on tärkeämpi kuin sanat tai asemat. Dialogi rakentaa tai repii suhdetta. Rakentava dialogi luo perustan, jolta voi ponnistaa johonkin tärkeään. Roolit antavat turvaa ja tavoite merkitystä.

3. Voi olla eri mieltä ilman että on riitaisa. Uteliaisuuden happotesti on se, voiko oppia jotain hyödyllistä tai arvostavaa vastenmieliseksi koetulta keskustelukumppanilta tai sellaisesta maailmankuvasta. Älä leimaa toista, vaikka hänen asiansa tuntuisikin sietämättömältä.

4. Viestin merkitys on vastaus, jonka saat. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Tyyli on tärkeämpi kuin tieto.

5. Vuorovaikutuksen tarkoitus on tehdä yhteistyötä. Korkeatasoinen yhteistyö edellyttää oman egon uhraamista yhteisen tarinan pyhittämiseksi.

6. Hedelmällinen vuoropuhelu on kuin flirtti-improvisaatiota. Tilanneherkkyys, ajoitus, läsnäolo ja toisen syötöstä jatkaminen. Tarkkaan ottaen hyvä johtaminen on improvisaatiota. Toinen yrittää antaa, toinen yrittää vastaanottaa ja antaa takaisin, molemmat etsivät toistensa aloitteista yhteistä tarinaa.

7. Sanat voivat olla seiniä tai siltoja, mutta vain siltoja ylittävä kulkija voi retkeillä mantereelta saaristoon ja tulla taskut täynnä tuliaisia takaisin. Varo universaalisanoja, kuten aina, kukaan, kaikki, ikinä, jokainen, missään, paras, tärkein. Ne erottavat ihmisiä. Älä aloita kysymystä verbillä. Se on kuulustelua ja painostamista. Ymmärrätkö yhtään, mitä yritän sanoa?! Kutsu, älä käske. Heh.

8. Tärkeily on turhaa ja tuhoisaa. Sinä et ole yhtä tärkeä kuin millaisena ylpeyksissäsi itseäsi maailmalle ja itsellesi kaupittelet. Kukaan ei samaistu tärkeilevään ihmiseen. Uteliaana ja nöyränä toisen kohtaavat ihmiset oppivat eniten.

9. Kommunikaatiossa asemaa, tunnetta, sisältöäkin tärkeämpi työkalu on rakastava yhteys. Kun ihmisten välillä on rakastava yhteys, kaikki toimii ja kaiken saa anteeksi. Yhteyden synnyn todennäköisyys kasvaa kasvokkain yhteisessä tilassa ja vastaavasti pienenee sähköpostissa tai somessa, varsinkin jos pöydällä on runsaasti panoksia.

Jari Sarasvuo
03.02.2013